Viides kyylistreeni: 2 h ja 90 suoritusta, joista edelleen n. puolet purkuja.
Analysointi etenee ja tekniikka paranee
Samaa ekaa vaihetta. Tuntuu, että hengitysrytmi aiheuttaa oireita. Siis niitä kyylisoireita. Eli tämä lienee sitä ajoituksen ohjaamaa kyylistä. Tästä tulee mieleen, ettei pidä ainakaan muuttaa nyt tekniikassa yhtään mitään. Ei vahingossa tule muka korjattua kyylistä hetkeksi ja sitten se palaa uudestaan, kun aivot tottuu ajatukseen. (Muistuu mieleen jokunen kisa, jossa kyylis on saatu sivuun hopealuodilla.)
Sain lapaan puristuksen treenin lopussa erilailla kuin aiemmin. Tai siis aiemmin se on ollut hyvin harvinaista. Tehokkaampi puristus tuntui hyvältä. Kunpa aina ampuisi näin. Ohjelma parantaa tekniikkaa ”itsestään”, kun saa lisää aikaa vetoon ja tekemiseen.
Melkein sooloilua
Sain itseni yhdessä kohtaa kiinni miettimästä treeniohjelman ”pientä” muuttamista. Tässä 1. vaiheessa siis ammutaan nuolia tyhjään pakkaan vaihdelleen milloin puretaan ja milloin laukaistaan. Purku/laukaus päätetään etukäteen. Tuntuu edelleen vaikealta saada rentoa laukaisua aikaiseksi ja tulee tehtyä siksi enemmän purkuja. Ajattelin viiden nuoleni kanssa, että jospa ammun nämä kaikki ilman aietta purkaa. Tuleehan se sitten purettua, jos ei tunnu hyvältä… Olin viivalla, kun tajusin mitä olin tekemässä ja päädyin pakittamaan. En voi tehdä tässä kohtaa omia muutoksia. Eipä luoda aihetta itsesyytöksiin myöhemmin.
Ensi kerralla vielä samaa.
Mietteitä myöhemmin
Mä taidan olla se, jolla vaiheessa 1 menee ennemminkin viikkoja kuin päiviä. Nyt pitää vaan uskoa tähän tekemiseen. Jos pieni määrä tuo pientä apua, niin iso määrä tuo […?], kuten treenikaveri tänään muotoili. Huoh.
Täältä voi lukea mistä kaikki alkoi.
