Tuhat täynnä ja eteenpäin

Eilen illalla oli 13. target panicin karkotussessio. Treenasin reilut 1,5 h ja tein 82 suoritusta, joista alle puolet oli purkuja. Yli tuhat suoritusta kyylistreeniä tuli nyt täyteen. Tarkalleen 1060. Olen siis treenannut keskimäärin 82 suoritusta ja 1,4 h per kerta.

Hups, väärä nuoli.

Ammuntaprosessi ylös

Olin miettinyt kirjaavani ammuntaprosessin [= ammuntasekvenssi, ammuntasykli] ylös paperille jo pidemmän aikaa – olinhan sen keväällä jo miettinytkin hyvin pitkälle. En ollut saanut sitä tehtyä. Kirjailin sen eilen lyhyen keskustelun jälkeen Harrin kehotuksesta ylös. Kirjaamiseen ei loppujen lopuksi mene kovinkaan paljon aikaa, ja se tulee olemaan hyödyllinen työkalu. Kun on käsikirjoitus, jota seurata, on varmasti itsevarmempi olo ampuessa. On ainakin jotain, mihin luottaa.

Huomasin heti prosessin ylöskirjaamisen vaikutuksen. Olin (parikin kertaa) jo jousi ylhäällä alkamassa tekemään vetoa, kun tuntui, että jokin on pielessä. Huomasin, että olin jättänyt väliin yhden vaiheen. Purin, koska en hengittänyt ja rentouttanut hartioita ennen jousen nostoa.

Prosessia hiotaan aika-ajoin, eikä se tule jäämään ensimmäiseen versioonsa. En seuraavalla kerralla enää paneudu sen tutkimiseen, vaan tarkastelen sitä jatkossa tietyin väliajoin.

Konkreettinen siirtyminen ohjelmassa eteenpäin

Päätin viime kerralla edetä ohjelmassa 1. vaiheen seuraavaan kohtaan. Aluksi ehkä vähän jännitti, mutta aika nopeasti pääsin kiinni hommaan. Tämähän ei tunnu yhtään hullummalta. Jopa kivalta. Ehkä se on se vaihtelukin.

Sain viimein hyvän ja rennon suorituksen etukäteen päätettyyn laukaisuun! Ihan huima tunne, kun voi vaan olla ilman nykimisiä. Toisaalta sain jollain kertaa taas ihan fyysisen nykimisen aikaiseksi, kun olin tarpeeksi kauan pidossa. Sain sen kiinni, enkä laukaissut vahingossa, mikä on hienoa.

Antaa nykimisen mieluummin tulla, kuin ampua paineen tunteessa. Tietysti, ajattelin. Mutta ei tuo ole niin itsestäänselvää, ei varsinkaan jos sitä ei tiedosta. Aiemmin, ennen kyylistreenin aloitusta, saatoin laukaista vaan silkasta pakotuksesta. En pystynyt pitämään tiettyä aikaa kauempaa. Nyt pystyn, vaikka nykien tai nyppien, mutta laukaisematta. Se on jo paljon se.

Täältä voi lukea mistä kaikki alkoi.

[Kuva Eva Jälkö]

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.