Hello target, my old friend

Eilen oli 19. target panicin häätämissessio. Kyylistreeni tuntuisi tosissaan alkavan tehoamaan. Treenasin 2 h ja tein 64 suoritusta. Rauhallinen tahti selittyy pienellä jousiammuntaan liittymättömällä keskittymisvaikeutena treenin alussa.

…I’ve come to talk with you again

Olin tehnyt jonkin aikaa suorituksia ja ajattelin, että taitaa jäädä päiväkirjamerkinnät tekemättä, koska tuntui niin perus puurtamiselta ilman mitään sanottavaa. Välillä ajoitusmörkö pakotti päässä, kun pito oli ollut ankkurissa pari sekuntia. Päättelin, että ollaan vielä kaukana tavoitteista. Ei välttämättä.

Olen leikitellyt ajatuksella, että yksi treeni vastaa 1 %:ia kyylisohjelmassa. Se tarkoittaisi, että seuraavalla treenikerralla olisi suoritettu 20 % ohjelmasta. Uskon, että kehitys tapahtuu hypähdyksittäin, ei lineaarisesti. Tätä mieltä oli ”keskiviikkoyhteisömmekin”, kuten Riku sen on nimennyt. Silti tuo kehitystahtiarvaus voisi toimia keskiarvona ihan kivasti. Koen tässä vaiheessa ohjelmaa, että vaihe 1 on ollut minulle ehkä jopa erityisen vaikea. En voi kovasti verrata tulevaan, kun en ole sitä vielä kokenut, mutta näin arvailisin.

NO. Päätinpä alkaa hurjaksi ja 53 nuolta ammuttuani päätin juhlallisesti tiedottaa porukalle, että nyt lähtee vaihe 2 kokeiluun! Kiinnitin samalla tottuneesti käytetyn sirkustaulun pakkaan. Otin sen kuitenkin heti pois ja vaihdoin ärsykettä lisätäkseni sen puhtaaseen tauluun. Nyt tehdään nuolenkärjellä kuviota tähtäyspisteen yli liikuttamalla nuolta hitaasti ristiin rastiin. Tätä tehdään päiviä tai viikkoja riippuen ahdistuksesta. Suositus oli 60/80 cm:n kokoinen taulu vaikka 15:ssä metrissä.

Puhdas sirkustaulu tähtäilyn kohteena.

Satumaisen hämmentävää tähtäilyä

Päädyin ottamaan käyttööni 40 cm:n taulun, mutta lähempää kuin 15 m. Kun menin 6:een metriin viivalle, sain viereeni kolme hyvää treenikaveriani kiinnostuneena näkemään miten tähtääminen onnistuu. Katseet taisivat etsiä nykimisiä.

Ei mitään. Ei yhtään mitään tuntemuksia. Ensimmäinen reaktioni oli, että teen varmasti jotain väärin. En varmaan vaan keskity tai koska tiedän, että ei ole tarkoitus laukaista, ei ahdista tai nyitytä. Siirryn seuraavaksi 10:een metriin ja sama homma. Teen vedon ja alan liikuttelemaan nuolenkärkeä tähtäämispisteen yli ja ohi. Väsyn, enkä saa tuntemuksia. Teen saman vielä 15:ssä metrissä samalla 40 cm:n taululla ja edelleen yhtä vaivatonta. Seuraavaksi kokeilen vaiheen 2 seuraavaa kohtaa, jossa liikuttaminen pysäytetään välillä tähtäyspisteen kohdalle. Nyt olen jo aika väsynyt, mutta nuoli ei vieläkään lähde valumaan.

Oletan, että tässä vaiheessa ei ole tarkoitus vaan edetä pidemmälle ammuntamatkalle, vaan saada suht. lyhyellä matkalla ja isolla taululla aikaan se, mitä tänään tapahtui: rento tunne tähdätessä. On tavallaan vähän ristiriitainen olo. Vaiheen 1 suoritukset aiheuttavat vielä pientä epämukavuutta, mutta tämän kokemuksen perusteella tähtääminen ei. Eikä toisaalta sitten sen kestokaan, kun on liikkeessä. Staattinen tähtääminen ja sen odottaminen, että kohta laukaistaan, on siis vielä vähän issue. En tee tästä treenistä liikaa johtopäätöksiä, vaan jatkan tätä harjoitusta vielä. Taidan vain aloittaa treenin vaiheen 1 suorituksilla. Pitkät tähtäämiset nuolenkärjellä piirrellessä on tosi raskaita. Odotettavissa siis vähemmän toistoja jatkossa ainakin jonkin aikaa. Mutta onpahan taas motivoivaa.

Täältä voi katsoa mistä kaikki alkoi.

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.