Olen kokenut motivaatiohaasteita kirjoittaa blogiin vähään aikaan. Edellisen postauksen jälkeen tuli koettua All time low -treeni. Suoraan sanottuna paskaa fiilistä ryyditettynä ripauksella itsesääliä. Ammuin illalla 9.12. Talosaaressa 1,5 h kaverin kanssa pimeässä ja kylmässä. En saanut keskittymisestä kiinni näpit ja varpaat kohmeessa ja tappi otsassa. Ei pitäisi kai valittaa, kun meillä kuitenkin on joku mahdollisuus treenata. Eipä tuo silti lämmitä (pun intended) tavoitteiden valossa.
…Wont be long now
Meillä on ollut mahtava pieni keskiviikkoporukka, keiden kesken ollaan treffattu viikoittain. Nyt hallin oltua suljettu ei niin usein fyysisesti, mutta onneksi on WhatsApp. Ollaan tietämättämme pelattu polttopalloa treenialakulon kanssa. Käydään vuoronperään läpi turhautumisen fiiliksiä, kun mietitään miten saadaan tarpeeksi treeniä ja nuolia alle.
Jossain kohtaa kuluneen kuukauden aikana tuli tunne, että täytyy saada sianruho tönön kattoon. Harmaat verkkarit saa odottaa lämpimämpiä kelejä, mutta eiköhän tuota meidän vinkulelua Rockykin tykkäisi kurmoottaa.
Tuon 9.12. mätämunatreenin jälkeen olen saanut ammuttua parempaa fiilistä kerran Talosaaressa ja neljä kertaa kotiparvekkeellamme. Ostin ammuntakaverin suositteleman ammuntapakan, joka on 44 x 44 cm:n kokoinen. Ihan passeli impulssitreeniin n. 5 m päästä. Edellisen kuuden päivän aikana tein yhteensä 216 suoritusta 3,7 tunnissa. Halli tulee olemaan kiinni vielä ainakin 10.1. asti. Vaatii kyllä nyt tietynlaista asennetta saavuttaa tavoitteet.
Täältä voi lukea mistä kaikki alkoi.
